Mietin kauden alussa, että olisin tehnyt tekstin tulevasta kesästä. Periaatteessa mitä aiemmin olisin sen jutun tehnyt, niin sitä skeptisempi se olisi ollut tulevaa kautta kohtaan. Oikeastaan päätösristeilystä lähtien tulevan kauden yllä leijui pieni uhka, pieni uhka että pelataanko ollenkaan. Onko porukkaa? Onko valmentajaa? Onko järkeä? Ei kuitenkaan tarvitse montaa vuotta mennä taaksepäin urjalalaisessa jalkapallokulttuurissa, niin pelattiin kahden joukkueen voimin. Kummassakin erittäin paljon miehiä. Tai toisessa myös poikia. Pienellä paikkakunnalla se vaan on tätä. Vaihtelut voivat olla hurjia.
No, kevät sitten läheni. Muistan nähneeni osallistujien listan tulevalle kaudelle aika pitkälle niin, että siinä oli noin 15-17 nimeä, joista tiesi suoraan sanoa, että 2-4 ei tule ehtimään mukaan täydeksi kaudeksi millään. Aina on töitä, aina on muita menoja. Siitä Suomen kesä on vähän perseestä. Kilpailua riittää. Sitten tapahtui jotain. Yhtäkkiä miehiä löytyikin. En muista menikö ihan aikajärjestyksessä, mutta Lauri Vuori hommasi Valkeakoskelta Vileniuksen Tonin. Yhtäkkiä vanha Palloseura-mies Mikael Lundeqvist oli kaivettu mukaan. Tourun Riku sai houkuteltua inttikaverinsa Juho Saroksen. Kanniston Aki saapui Suomeen kesäksi. Juho Stén tuli Urjalaan pelaamaan. Jatkajia löytyikin hyvin. KylVe-yhteistyö käynnistettiin taas tälle kaudelle. Ei ollutkaan mitään hätää. Kaikki kääntyi täysin päälaelleen.
Viime kauden alussa tuskailtiin Nelosessa, kun miehiä ei vaan ollut, mutta silloin apua saatiin KylVestä. Tällä kaudella kausi on edennyt puoleen väliin ja apua ei ole puolin tai toisin juurikaan tarvittu. Peliaikaa on toki tarjottu kummankin osalta, mutta mitään viime kauden kaltaista paniikkia ei ole ollut. Sitä tilannetta tuskin kukaan halusikaan takaisin.
Joukkuetta siis lähti Esko Ojalan sivuun jäännin jälkeen vetämään hyvin odotetusti Henri Ojala. Luonnollinen jatkumo, joka lähinnä odotti oikeaa hetkeä. En tiedä vaan kuinka moni osasi odottaa sen juuri tähän väliin. Ojalalla itsellään oli alla kaikkien aikojen futsal-kausi ja menohaluja oli myös kesänurmella. Muistan keväällä, kun tilanne oli tiukimmillaan ja koko joukkueen tilaa mietittiin, niin jopa Ojala mietti jatkoaan. Nyt voidaan olla onnekkaita, että päätös kuitenkin piti miehen Urjalassa. Hän olisi ollut erinomaisessa kunnossa pelatakseen Nelosessakin.
Kysyin Henriltä ja joukkueenjohtajana nyt toista kautta toimivalta Lauri Vuorelta tähän kauteen liittyviä pääpointteja mihin kannattaisi kiinnittää huomioita. Enhän itse ole nähnyt kuin kaksi peliä paikanpäällä. Tappiollisen kotiavaukseen FJK:ta vastaan ja Härmä/2:n historian ensimmäisen tappion Urjalassa lähempänä kesää. Koen kuitenkin olevani aktiivisuutensa kautta ihan hyvin mukana missä mennään. Sen verran paljon olen kuitenkin yrittänyt asioista ottaa selvää. Voin kuitenkin ihan hyvin olla väärässä tämän kirjoituksen olettamuksissa.
Molemmilla ensimmäisenä esiin tuli juurikin tuo materiaali, joka on kestänyt erinomaisesti alkukauden haasteet. Vähintään avaus on ollut jokaiseen peliin kovaa luokkaa ja pääsääntöisesti myös penkki on saatu siihen rinnalle kovaksi. Tästä on päästy siihen, että porukkaa on ollut välillä jopa liikaa. On ollut erittäin hankala saada taattua kaikille peliaikaa, kun samaan aikaan kuitenkin pitäisi pelien voitoista taistella sekoittamatta omaa peliä liikaa. Loppujen lopuksi tämä pitäisi nähdä kuitenkin vain hyvänä asiana. Kilpailu pelipaikoista on tällä hetkellä kovaa. Periaatteessa vain Tomi Koivula, Henri Ojala ja Otto Drude ovat minun papereissani sellaisia, joita heikommat vaiheet eivät tiputtaisi avauksesta. Muuten näkisin kyllä, että kaikki saavat taistella peliaikansa ja avauspaikkojensa puolesta. Toki enemmän ja vähemmän. Paljon siellä on sellaisia palasia (Harri Helenius, Ilari Ojala, Eero Lepistö, ...), jotka eivät ihan helpolla putoaisi avauksesta, mutta nuo kolme ehkä sellaisina kovimpina tähtinä. Tässä kohdassa toki näkynee minun vähäinen paikalla oloni peleissä tällä kaudella.
Toinen esiin noussut asia oli tasainen lohkokärki. Pakko myöntää, etten uskaltanut kyllä kuvitella, että tässä olisi taisteltu lohkon kärkisijoista kuitenkaan. Joukkue on aika paljon parhaista vuosista kuitenkin muuttunut ja oletin, että vastajoukkueetkin olisivat vuosien varrella vain vahvistuneet jo tällä sarjatasolla. Kaikkien odotusteni vastaisesti, kun sarja on puolivälissä, niin UrPS on pisteen kärkikaksikkoa (Sopu & FJK) perässä. Vuori toteaa, ettei nousu ole ykkösprioriteetti loppukaudelle, mutta tietenkin kaikkia pelejä lähdetään voittamaan loppuun asti. Katsotaan sitten mihin se riittää. Tämän kauden peleistä on jäänyt vain Sopua vastaan käyty ottelu on jäänyt harmittamaan, sillä siltä vierasreissulta olisi ollut muutakin tarjolla kuin nolla pistettä. Vastineeksi kuitenkin tällä kaudella on nähty myös upeita nousuja voittoon ottelun loppuhetkillä, joten sanoisin tuon menneen aika tasan kuitenkin. Lähtisin kuitenkin siitä, että kauden päätteeksi FJK juhlii nousua. Kaikki muu on pettymystä.
Kauden alku oli hieman kaksijakoinen. Hyvä Regions´ Cup -menetys ei heijastunut voitokkaisiin otteisiin ei Sopua eikä FJK:ta vastaan. Vaihteleva alku kuitenkin käännettiin hienosti niin, että tauolle lähdettiin kuuden ottelun voittoputkessa. Pakko myöntää, että kovasti vaikuttaisivat Vitosen jengien kokoonpanot elävän, joten ei tästä suoranaisia johtopäätöksiä pysty syyskaudelle vetämään, mutta nyt on ainakin kaikki nähty kertaalleen. Ja enemmän vieraissa kuin kotona. Nelosessa ehkä kokoonpanot pysyivät Vitosta paremmin stabiilina, mutta tämän kauden tuloksia sieltä katseltuna, niin taaksepäin on sielläkin menty.
Ojala nosti esiin myös tilastollisia ja pelillisiä puolia. Tällä kaudella on nähty peräti 11 eri maalintekijää ja viime kauden miespelaajan Tomi Koivula on jatkanut mahtavalla tasolla. Tarjoaa kyllä joka pelissä mahdollisuuden voittaa. Upea mies. Henri nostaa esiin myös uusien ja vähemmän peliaikaa saaneiden pelaajien tasonnoston, joista varmasti parhaana esimerkkinä on Heleniuksen veljessarjan nuorimmainen Ari Helenius, joka on viime peleissä noussut avauksen vakiomieheksi vasemmalle, kun Harri (Helenius) on pelannut keskikentän pohjaa. Juuri tällaiset seikat ovat jääneet ainakin omassa ennakoinnissani huomioimatta, mutta näitä on todella upea katsella nyt jälkikäteen ja todeta olleensa niin väärässä. Arin tapauksessa on tullut kyllä jo muutamaan kertaan mietittyä, että löytyykö siitä viimeistä tason nostoa avauksen mieheksi ja loistavaa, että sellainen on vihdoin löytynyt.
Ihan peliteknillisiin asioihin liittyen Ojala oli erittäin mielissään, että sen helpon pitkän pallon lisäksi maltetaan ajoittain pelata maassa ja vielä onnistuneesti. Tiedän, että hän jos joku vihaa tuota pitkän pallon hakkaamista. Sen pitäisi olla vasta se viimeinen vaihtoehto, jos mitään muuta ei ole tarjolla. Olen itsekin pelannut hänen valmennuksessaan. Jo silloin kakkosjoukkueen miehiin on kylvetty pala tätä niin sanottua uutta UrPSia. Kyllä sen silloin toivottavasti jo moni tiesi, että jos pelaamista jatkaa, niin pääsee jatkossa pelaamaan saman valmentajan suojattina. Eikä siis missään tapauksessa Ojalan valmennus perustu mihinkään yhteen itsepäiseen muottiin vaan se oli hyvinkin muuttuva ja eli paljon sekä vastustajien mukaan että pelin sisällä. Toivottavasti jossain vaiheessa taas koittaa hetki, että pääsen paremmin katsomaan pelejä, niin pyrin pääsemään avaamaan tätä tarkemmin.
Pelitavasta on hyvä siirtyä tilastoihin. Tilastot ei kuitenkaan koskaan valehtele. Haukilahtelaisen perheenisän pelitapa-analyysit voivat joskus heittää napsun tai pari.
Kauden puolivälin tehotilasto näyttää seuraavalta (kiitos Hepe näistä, lainataan luvatta):
Henri Ojala 7+9=16
Eero Lepistö 5+2=7
Pekka Porttikivi 2+3=5
Mikael Lundeqvist 3+1=4
Jussi-Pekka Penttinen 2+2=4
Eemeli Tilli 2+2=4
Otto Drude 3+0=3
Markus Suominen 2+1=3
Ilari Ojala 1+1=2
Janne Ahtosaari 1+1=2
Thomas Pross 1+0=1
Samppa Santaranta 0+1=1
Lepistöstä toki sen verran, että kolmessa Regions´ cupin pelissä isketyt viisi maalia oikeuttavat edelleen cup-kilpailun maalipörssin jaettuun kuudenteen sijaan. Tuo on todella huikeaa.
Samaan aikaan voittomaalitilasto on seuraavaa luettavaa:
Henri Ojala 3
Otto Drude 2
Jussi-Pekka Penttinen 1
Eemeli Tilli 1
Tomi Koivula on päästänyt kauden 9 ottelussa 15 maalia eli 1,66 maalia per ottelu. Nollapelejä kaksi. TahVea ja LaVea vastaan. Kummatkin vieraissa. Hyviä suorituksia molemmat.
Maaleja urjalalaiset ovat tehneet FJK:n jälkeen toiseksi eniten, joten sillä puolella on kulkenut ihan hyvin. 3,22 maalia per ottelu on ollut siis tuplasti parempi kuin päästettyjen keskiarvo, joten noiden numeroiden kautta ei tuo sijoitus kovin ihme ole.
Huomion arvoista tämän kauden osalta on, että kauden viidestä vieraspelissä peräti neljä on päättynyt voittoon. Monesti juuri nuo vieraspelit ovat olleet se hankala paikka. Nyt ei ole tarvinnut sillä jossitella, ainakaan vielä. Säästetään kuitenkin jossitteluille paikka vielä myöhemmin. Varmuuden vuoksi.
Kausi on kuitenkin vielä pitkä. Kauden 2017 muutokset tuovat loppukauteen vielä enemmän sähäkkyyttä kuin mitä ehkä muuten olisi ollut. Nyt kun tiedetään edes suurin piirtein monta säilyy ensi vuodeksi yksilohkoisessa Vitosessa, niin se tuo kärkinelikon taakse vielä lisätaistelua sijoituksista. Vielä olen hieman epäileväinen sen suhteen, että niinkö kaikki menee sen suunnitelman mukaan, mutta lähtökohtana sanoisin, että Urjalassa pelataan kaudella 2017 vähintään Vitosessa futista. Nyt näitä viime vuosia peilaillessa, niin se on todennäköisesti se kaikkein oikein sarjataso tähän tilanteeseen.
Pyritään palaamaan siis blogiasioilla vielä ainakin tämän kauden päätyttyä. Pakko myöntää, että kyllä tämä kirjoittaminen mukavaa puuhaa oli, joten ei tiedä vaikka tätä innostuisi useamminkin tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti